Uskona vain, uskon avain

Luin hiljattain Nicky Cruzin kirjoittaman kirjan "Juokse poika juokse" , josta on muodostunut aikojen saatossa etenkin kristillisen kirjallisuuden iso klassikko. Kirjasta saa irti muutakin kuin vain sivuja, vaikka lukija ei olisikaan itse vakaumuksellinen kristitty. Uskallankin suositella kirjaa ihan jokaiselle. Tämä kirja ansaitsee tulla luetuksi elämäsi aikana ainakin kerran. Kirja perustuu tositapahtumiin - tämä on lause, joka saa aina omat korvani auki - ja sijoittuu 1960-luvun New Yorkiin. Kirjassa Nicky pui kohta kohdalta omaa vaiherikasta elämäänsä. Hän kertoo, kuinka ajautui mukaan jengitoimintaan ja sitä kautta rikollisuuteen, seksuaaliseen moraalittomuuteen ja ylipäätään pimeyteen. Nicky päätyi lopulta myös 60-luvun New Yorkin pahamaineisimman jengin johtajaksi. Itse olen kuullut Nickyn tarinasta aikaisemminkin hiukan, mutta vasta luettuani kirjan aloin ymmärtämään, kuinka syvällä pahuudessa hän oli, ja kuinka synkkää tuon ajan jengimaailma saattoi olla. Kaikki...

Blogini on ollut epätavallisen hiljainen nyt jo hetken aikaa. Hiljaisuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen jo hetken aikaa suunnitellut jotain suurempaa. Olen jo hetken aikaa suunnitellut valtaavani kristillisyydellä laajempaa alaa täällä Internetin maailmassa. Jos Herra suo, aion myös aikeeni toteuttaa. Haluan vielä kuitenkin pitää tiettyä mystisyyden verhoa tämän asian ympärillä, heh. Onhan tämä sen verran loistava evankelioimiskanava, että kyllä kaikki pitää ottaa irti! Jeesus taisi sanoa, että tehdään kaikista kansoista opetuslapsia (Matt. 28:19) ja tämä Jeesuksen käsky kuuluu jokaiselle kristitylle;  ei vain joillekin harvoille ja valituille. Mieti, sä oot vapaa julistamaan Jeesuksen rakkaudesta!  Samoin, kuin blogini on ollut jo hetken hiljaa, joskus Jumala on hiljaa. Epäusko alkaa kalvamaan sisintä, kun Jumala ei vaikuta lähestyvän. Se ihana varmuus uskosta ja Pyhän Hengen täyteydestä tuntuu kuin kadonnneen. Onko tämä sinulle tuttua? Mulla on ihana uuti...

-------------------------------------------------------------------------- Joitakin kuukausia sitten tein lentolehtisen Jehovan todistajille. Yritin jakaa sitä pariin otteeseen, mutta en saanut annettua sitä kenellekään heistä: kukaan ei ottanut sitä vastaan. Minulla on tiedossa, että Jehovan todistajat eivät saa lukea materiaalia, joka on kirjoitettu toisesta maailmankatsomuksesta käsin, mutta minulle tuli hiukan shokkina se, kuinka voimakas tuo heidän sääntönsä on. Nyt tämä lentolehtinen löytyy kuitenkin tästä bloggauksesta. Toivottavasti herättää ajatuksia. Taistellaan yhdessä myös Jehovan todistajien sielujen puolesta! :)  Tiedätkö, kuka on maailman nopein pikajuoksija? Aivan oikein aavistelit: Usain Bolt. Eikä varmaan tule yllätyksenä, että maailman nopein pikajuoksija on juossut maailman nopeimman pikajuoksun. Bolt pitää tällä hetkellä hallussaan niin 100 metrin kuin 200 metrinkin matkojen nopeusennätystä. Jumala on maailmankaikkeuden rakkaudellisin hahmo. Jumalan ydi...

USA TODAY ,  KSDK , newser , stltoday  ja FOX NEWS   uutisoivat juuri hiljattain mielenkiintoisesta ilmiöstä, joka tapahtui SSM St. Joseph -sairaalassa. Uutisjutun mukaan 14-vuotias John-poika oli pudonnut jäihin veden alle 15 minuutiksi, josta hänet saatiin lopulta pois ja kiidätettyä sairaalaan. Häntä elvytettiin yhtäjaksoisesti 27 minuttia, mutta tuloksetta. Pojan oltua kuolleena 45 minuuttia hänen äitinsä kutsuttiin elvytyshuoneeseen ja tämä alkoi samantien rukoilemaan kovaan ääneen sen puolesta, että poika palaisi henkiin. Jo parin minuutin sisällä pojan pulssi alkoikin nousta. Haastattelussa äiti toteaa, ettei muista tarkkaan mitä kaikkea sanoi, mutta että rukoili Pyhän Jumalan lähettävän Pyhän Henkensä pojan pelastamiseksi. Poika heräsi henkiin, mutta vielä siinä vaiheessa ei tiedetty mahdollisista aivovaurioista.  "Noin minuutti tai kaksi äidin sisääntulon jälkeen pojan sydän alkoi lyömään. Pyhä Henki käynnisti pojan sydämen äidin rukouksen vaikutukses...

Jeesuksen Hengellä tarkoitan Pyhää Henkeä :) (Ap. t. 16:7, Joh. 14:26 ) Heipä hei! Minä täällä taas! Tai noh... Kukapa muu mun blogia kirjoittaisi kuin minä. Eniveis. Viime perjantai oli crazy kaikinpuolin, jos saan sanoa.  Sokka oli irti, mut ei vedetty viinaa , hieman Immanuelin sanoituksia tapaillen. Olimme siis pienellä porukalla katurukoilemassa Tampereen keskustassa. Rukoiltiin sairaiden puolesta ja nähtiin hämmästyttäviä ihmeitäkin tapahtuvan! Rukoiltiin ihmisten puolesta ja saarnattiin evankeliumia, aivan niin kuin Jeesus ja alkuseurakuntalaisetkin tekivät (esim.  Matt. 4:23 , Luuk. 10:9 , Ap. t. 5:16 ) Rukoiltuamme ensin noin tunnin verran keskenämme, kuten aina, me pölähdimme kadulle ja aloitimme hommat. Noin kahden-kolmen hengen ryhmissä me kiersimme Tampereen yössä kohdaten niin pilkkaavia huutoja kuin evankeliumille kuuliaisia korvia. Koko ilta lähti käyntiin oman ryhmäni kanssa sillä, kun menimme kahden tytön luokse Koskikeskukseen julistamaan ...

Tapahtuneesta on jo muutama kuukausi aikaa, mutta päivitän siitä vasta nyt (2.12.2014). Jos en ole aikaisemmissa blogipäivityksissäni kertonut, niin käyn Tampereella erästä lukiota ja matkustan joka arkipäivä sinne ja takaisin. Käytän tässä sanaa 'matkustaa' siitä syystä, koska asun noin 100 kilometrin päässä lukiostani. Jep, luit oikein. Koulumatkani yhteen suuntaan on n. 1.5 tuntia: 15 minuuttia autolla, 43 minuuttia junalla (jos VR suo) , 5 minuuttia kävellen ja 12 minuuttia bussilla. Olen tunneilta usein myöhässä, mutta opettajat ovat onneksi ymmärtäväisiä suhteeni. Iskäni kanssa matkustan ensimmäiset minuutit, koska hän vie minut autolla asemalle. Yleensä meille tulee aamuisin hyvin kiire, koska tavarani leikkivät aina aamulla kuurupiiloa. Ehkä joku päivä otan todellisesti äitini neuvoista vaarin ja leikin piilosta tavaroideni kanssa jo edellisenä iltana. Olen alkanut sitä harrastamaankin, mutta aina ei vain yksinkertaisesti voi muistaa (tai jaksaa) . Automatkamme...

Sain pari viikkoa sitten mielenkiintoisen rukousvastauksen. Olin koulupäivän jälkeen harjoittelemassa lukiomme tiloissa parin ystäväni kanssa gospelbiisiä "How He Loves Us" . Kappaleen harjoitteleminen oli enemmän ja vähemmän intensiivistä sellistimme jatkuvan sähläyksen ansiosta. Okei, myönnetään, että allekirjoittanut sähläsi varmaan aivan yhtä paljon... Ellei enemmänkin. Kappale ei ehkä edennyt maksimaalisesti, mutta ainakin oli hauskaa. Lopetimme harjoittelun puoli neljän jälkeen, koska minulla lähti juna kotiin kello 16:09 ja lukioltamme on kolme tai neljä kilometriä asemalle. Ystäväni tarjosi ystävällisesti kyytiä asemalle ja suostuin - eipä tarvitse luottaa bussiaikatauluihin! Valuimme auton luokse, hyppäsimme sen kyytiin ja ystäväni käynnisti moottorin. Ajoimme vain 20 metriä, kun auto alkoi hyytyä totaalisesti ja kuskini lausui traagiset sanat: "Eieieieieieiieieieieeiii! Ei oo todellista... Tästä loppu bensa!"  Junasta myöhästyminen oli taattu. Jokainen...