Katurukoilua feat. Jeesuksen Henki & opetuslapset

Jeesuksen Hengellä tarkoitan Pyhää Henkeä :) (Ap. t. 16:7, Joh. 14:26)

Heipä hei! Minä täällä taas! Tai noh... Kukapa muu mun blogia kirjoittaisi kuin minä. Eniveis.

Viime perjantai oli crazy kaikinpuolin, jos saan sanoa. Sokka oli irti, mut ei vedetty viinaa, hieman Immanuelin sanoituksia tapaillen. Olimme siis pienellä porukalla katurukoilemassa Tampereen keskustassa. Rukoiltiin sairaiden puolesta ja nähtiin hämmästyttäviä ihmeitäkin tapahtuvan! Rukoiltiin ihmisten puolesta ja saarnattiin evankeliumia, aivan niin kuin Jeesus ja alkuseurakuntalaisetkin tekivät (esim. Matt. 4:23, Luuk. 10:9, Ap. t. 5:16)

Rukoiltuamme ensin noin tunnin verran keskenämme, kuten aina, me pölähdimme kadulle ja aloitimme hommat. Noin kahden-kolmen hengen ryhmissä me kiersimme Tampereen yössä kohdaten niin pilkkaavia huutoja kuin evankeliumille kuuliaisia korvia. Koko ilta lähti käyntiin oman ryhmäni kanssa sillä, kun menimme kahden tytön luokse Koskikeskukseen julistamaan evankeliumia. Heille julistus oli selvästi liikaa, koska he eivät voineet kuunnella puhettamme jatkuvasti nauramatta. Eivät he sitä pahuuttaan tehneet vaan yksinkertaisesti automaattisesta reaktiosta. Olimme aikaisemmin jo kysyneet heiltä, olisiko heillä mitään kipua tai sairautta, mistä he haluaisivat parantua, mutta vastaus oli kielteinen. Lopulta kysyimme heiltä, että onko jommalla kummalla eri pituiset jalat ja toinen tyttö sitten myönsikin, että hänellä jalat ovat eripituiset. Tarkistimme asian. Päädyimme tulokseen, että oikea jalka on selkeästi lyhyempi kuin vasen jalka, kun mittasimme ne laittamalla jalat vierekkäin ilmaan (tyttö siis istui, ei levitoinut). Frendini antoi käskysanan Jeesuksen nimessä jalan kasvamiselle ja sen jälkeen jäimme vain odottamaan. Hetkeen ei tapahtunut mitään - ja tyttöjen nauru jatkui. 

Jo pian saimme kuitenkin todistaa sitä, että toinen jalka rupesi kasvamaan! Tyttö tunsi sen konkreettisesti jalassaan. Tai oikeammin jaloissaan. Ensin oikea jalka kasvoi vasemman yli, tämän jälkeen vasen kasvoi oikean jalan yli ja lopulta ne tasaantuivat samanmittaisiksi! Voitte kuvitella sen hämmennyksen, mikä tyttöjen kasvoilta loisti. Eiköhän ne tytön mainitsemat selkäsäryt siitä lähteneet, kun ei enää tarvitse eripituisilla jaloilla kävellä! Naurua ei enää kuulunut ja saimme kertoa heille Jeesuksesta vielä kerran. Jumala itse Jeesuksessa tuli maanpäälle, kuoli meidän puolestamme ja nousi kuolleista, jotta emme joutuisi olemaan enää synnin orjia! (2. Kor. 5:19, Room. 6:17-18) Tytön niskatkin parantui jalkojen kasvamisen jälkeen, vaikkemme edes rukoilleet niiden puolesta. Pyhä Henki osoitti siinä, että kuka niitä ihmeitä tekee, ja ettemme omassa voimassamme mitään tee. Kiitos Herralle, että hän avasi korvat kuulemaan vahvistamalla sanan tunnustekojen kautta! (Mark. 16:20, Hep. 2:4) 

Koskikeskus meni kiinni ja meidät häädettiin sieltä pois. Otimme ryhmän taas kokoon, vaihdoimme niitä hieman ja jatkoimme matkaa! Ymmärrä, että yritän kertoa kaiken suhteellisen ylimalkaisesti, mutta tasapainoisesti, että tekstistä ei tulisi aiiiiiivan liian pitkä. Eli jätän myös jotain kertomatta, vaikka useita mahtavia ja mieleenpainuvia kohtaamisia tapahtuikin illan aikana.

Rukoilimme seuraavaksi Keskustorilla erään pojan murtuneen sormen puolesta ja hänen jalkojensa puolesta, mutta mitään ei ainakaan siinä hetkessä tapahtunut. Saimme hieman pilkkausta ja herjausta osaksemme. (Matt. 5:11) Jätimme tilanteen Herran haltuun ja jatkoimme matkaa. Joskus on käynyt niin, että parantuminen tapahtuu myöhemmin, eikä heti rukoustilanteessa. Aina parantuminen ei tapahdu, kun kadulla rukoilemme. Annetaan tämäkin tilanne Herran haltuun, hän tietää paremmin, miksi parantumista ei tapahtunut. En lähde kuitenkaan tekemään liikaa teologiaa siitä, miksi sitä ei tapahtunut. Olen yksinkertaisesti vain kuuliainen Jeesuksen sanalle. (Luuk. 10:9, Mark. 16:15-18) 

Kesken evankeliointimatkan ystäväni valitteli repustaan tulevaa niskasärkyä. Rukoilin hänen kipunsa katoamista Jeesuksen nimessä ja kipu helpotti huomattavasti!

Pian törmäsimme neljän hengen joukkoon, joista yksi tunnusti samantien olevansa ateisti ja sanoi, ettei usko näihin juttuihin. Todistimme ensin hetken jo tapahtuneista parantumisihmeistä ja Jeesuksen suuruudesta, kunnes tuo ateistiksi tunnustautunut tyttö sanoi, että hänen kurkkuunsa sattuu nieleminen. Tämän jälkeen hän totesi ehkäpä hieman ivallisen kuuloisesti: "No, voikos Jeesus tän parantaa?"  Vastasin: "Totta kai voi. (Asetin käden hänen kurkulleen) Jeesuksen nimessä, kurkku parane!" Tyttö nielaisi ja rupesi nauramaan samalla lievästi kiroten: kurkku oli parantunut. Pian tyttö kuitenki totesi jo: "Ai nyt se palasi takaisin, harmi." Rukoilin uudestaan ja tyttö yllättyi jälleen paljon, kun kurkku toimi taas. Aina parantumisihme ei tapahdu ensimmäisen rukouskerran jälkeen. Tai voi olla niin, että parantumisihme toteutuu täydellisesti vasta muutaman rukouskerran jälkeen. Aivan niin kuin Jeesuskin rukoili sokealle näkönsä saamista pari kertaa ennen täyttä näköä (Mark. 8:22-25). Ystäväni myös rukoili tytön migreenin puolesta. Toivotaan ja uskotaan, että se lähti. Tämän jälkeen koimme pienen konfliktin erään juopon kanssa, mutta ei sen vakavempaa onneksi tapahtunut.

Saimme useille tuona iltana julistaa evankeliumia ja saimme monien fyysisten kuin henkistenkin ongelmien puolesta rukoilla. Olo oli illan jälkeen fyysisesti vähän naatti, mutta hengellisesti täysi. Vielä sain eräältä ystävältäni kuulla aivan huikean todistuksen, mitä sinä iltana tapahtui! Hän oli rukoillut jonkun migreenin puolesta, päällä oleva migreeni lähti siinä hetkessä ja tämä parantunut halusi pelastua samantien!!! Sanotaanko, että Hallelujah! ^_^

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16)