Uskona vain, uskon avain

(Tarina on täysin fiktiivinen, mutta samalla joillekin niin surullisen tosi.) Musiikki On aamu. Joulupukki oli taas tänäkin jouluna todella sekava ja puoliksi alasti. Topi nousee sängystään ja yrittää astua varovasti oikealla jalallaan, että se kestäisi. Topi näkee kuin välähdyksen eilisiltaa, missä hän juoksi isää karkuun tämän jahdatessa ja löi jalkansa takan kulmaan. Hän on oppinut vuosien aikana juoksemaan todella vikkelästi omaan huoneeseensa ja laittamaan sen nopeasti lukkoon. Lukittauduttuaan huoneeseensa hän kuuli, kuinka äiti oli huutanut isälle. Topi oli katsonut avaimenreiästä näytelmää keittiössä. Tämä sekava tappelu oli lopulta päätynyt siihen, että isä koski äitiin kovaa. Liian kovaa. Topi painaa varovasti painoa jalalleen; se ei kestä. Hän kinkkaa hiljaa ovelle ja kurkistaa oven takaa olohuoneeseen. Isä on edelleen nukkumassa sohvalla, hän huomaa. Hän laittaa oven takaisin lukkoon ja istuutuu selkä ovea vasten. Ovi narahtaa äänekkäästi ja Topi säpsähtää. Hän kuuntele

Naturalistinen maailmankuva tiivistettynä: Olemme olemassa maailmassa ei minkään takia, ei minkään kautta ja ei mitään varten. Kun kuolemme, me vain lakkaamme olemasta. Ihmiselämä on täysin merkityksetön, mutta olemme luoneet keinotekoisen merkityksen itsellemme. Olemme kaikki vain avaruuspölyä ja siksi me kaikki myös lopulta muutumme. Elämällä ei ole perimmäistä merkitystä eikä sillä tule sitä myöskään koskaan olemaan. Rakkaus on vain apuväline saada meidät lisääntymään. Suurin syy, miksi valitsemme partnerimme on todennäköisesti hänen tuoksunsa, hedelmällisyydestä puhumattakaan. Kukaan ei ole tärkeä. Vastasyntynyt lapsi, suloisine käsineen ja pehmeine varpaineen on vain aktin jälkeen syntynyt tuote, jonka tarkoituksena olisi tehdä taas lisää lapsia. Toivomme täytyy rakentaa epätoivon varaan, koska millään ei ole oikeasti mitään merkitystä, vaikka kovasti itsellemme merkitystä koittaisimme luodakin. Onhan tällainen maailmankuva aivan älyttömän mediaseksikäs! "Hei mä sentään myö