Uskona vain, uskon avain

Nyt ei taidettu ajatella ihan loppuun asti: Saksassa korkein oikeus on päättänyt, että jokainen saksalainen puolue, joka saa yhden prosentin kansallisen vaalin ääniä, saa paikan EU-parlamentissa. Taustalla varmasti kaunis ajatus tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta, siihen se sitten jääkin. Nyt on pienellä uusnatsipuolue NDP:llä aihetta juhlaan. NDP (Saksan kansallinen demokraattinen puolue) pyrittiin kieltämään Saksassa 2003, koska sen toiminta on monilta osin perustuslainvastainen. Perustuslakituomioistuin kuitenkin hylkäsi tämän mystisesti ja antoi NDP:n jatkaa toimintaansa. Kyseisen puolueen yhtenä tunnusmerkkinä voidaan pitää suorastaan agressiivinen rasismi ulkomaalaisia kohtaan. Vielä viime vuonna Saksalla oli ajatuksena NDP:n toiminnan kieltäminen. Eipä kielletty. Nyt sen sijaan tarjotaan avoimien ovien päivää, mahdollisuutta saada edustaja EU-parlamenttiin. Tätä tilaisuutta NDP ei jätä käyttämättä. Se pyrkii saamaan Europarlamenttiin sotilashistorioitsija Olaf Rosen ja ex-p

Mielessäsi saattoi herätät kysymys: "Miika, miten ihmeessä tämä liittyy blogisi aihepiiriin?" Itseasiassa paljonkin. Kysymys siitä, onko jänis märehtijä, on yksi niistä kysymyksistä, joilla yritetään vesittää Raamatun arvovalta Jumalan ilmoituksena. Kyseinen kysymys liittyy tähän kolmannen Mooseksen kirjan kohtaan: (3. Moos. 11:4-6) "Sitä vastoin eläimiä, jotka märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia tai joilla on sorkat mutta jotka eivät märehdi, te ette saa syödä. Sellaisia ovat kameli, tamaani ja jänis, jotka tosin märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia; ne ovat saastaisia." Nykyään emme luokittele jänistä märehtijäksi. Vaikkakin on totta, että jänis syö ruokansa kahteen kertaan; jänis nimittäin syö osan papanoistansa. Kuitenkaan nykyään jänistä ei kutsuta märehtijäksi. Mooseksen aikana jäniksiä kuitenkin kutsuttiin märehtijöiksi. Mitä ajan takaa? Yksinkertaisuudessaan: Mooseksen aikana oleva käsitejärjestelmä oli eri kuin nykyään oleva käsitejärjestel

Muistan sen päivän kirkkaasti, kun olin pienenpieni pellavapää ja eksyin kirkkoon. Olin Jumalanpalveluksen aikana lähtenyt seikkailemaan kirkonpenkkien alle. Lähdin konttaamaan päättäväisesti kohti tuota laajaa jalkametsikköä, mikä edessäni avautui. Saatoin aiheuttaa hieman hämmennystä ihmisille silloin, kun menin matalana ympäri kirkkoa ihmisten jalkojen juuressa. Saarna minulta meni täysin ohitse, oli katsos selvästi tärkeämpää tekemistä. Yhtäkkiä tajusin kauhukseni, että olin mennyt liian kauas paikasta, missä perheeni istui. Olin täysin eksyksissä! Jouduin paniikin valtaan. Konttasin ympäri kirkkoa ja välillä nostin katseeni ylös tarkistaakseni, että sattuisiko perhettäni näkymään kyseisellä penkkirivillä. Aloin olla jo hieman itkuinen. Jalkoja oli niin paljon! Etsin hädissäni tuttuja jalkoja, mutta niitä ei löytynyt. Aloin vaipua epätoivoon. Hei, nyt löytyi oikeanlainen jalkapari! Praise the Lord! Konttasin perheeni luokse ja samassa pappi sanoi tutut sanat: "Lähtekää rauhas

"Pakanakansatkin, joilla ei ole laki saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä laki olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä." (Room. 2:14-15) Kirjoituksessa yritän löytää parhaan tavan selittää moraalisten arvojen ja velvollisuuksien olemassaolon. Kirjoituksessa pyrin vastaamaan kysymyksiin: Ovatko moraaliset arvot subjektiivisia, pelkkiä makuasioita? Vai ovatko ne objektiivisia eli ihmisten mielipiteistä riippumattomia? Onko moraalitaju kenties luotu ihmiseen vai onko se opittu? Onko ihmisellä oikeasti arvoa vai olemmeko itse luoneet arvomme?  Ensin selkeytän sanojen subjektiivinen ja objektiivinen merkitystä. Subjektiivisilla moraaliarvoilla tarkoitetaan sitä, että ne ovat täysin ihmisen mielipiteistä riippuvaisia aivan kuten joku pitää punaisesta ja toinen keltaisesta