Polttoaineena Pyhän Hengen voima
Sain pari viikkoa sitten mielenkiintoisen rukousvastauksen. Olin koulupäivän jälkeen harjoittelemassa lukiomme tiloissa parin ystäväni kanssa gospelbiisiä "How He Loves Us" . Kappaleen harjoitteleminen oli enemmän ja vähemmän intensiivistä sellistimme jatkuvan sähläyksen ansiosta. Okei, myönnetään, että allekirjoittanut sähläsi varmaan aivan yhtä paljon... Ellei enemmänkin. Kappale ei ehkä edennyt maksimaalisesti, mutta ainakin oli hauskaa. Lopetimme harjoittelun puoli neljän jälkeen, koska minulla lähti juna kotiin kello 16:09 ja lukioltamme on kolme tai neljä kilometriä asemalle. Ystäväni tarjosi ystävällisesti kyytiä asemalle ja suostuin - eipä tarvitse luottaa bussiaikatauluihin! Valuimme auton luokse, hyppäsimme sen kyytiin ja ystäväni käynnisti moottorin. Ajoimme vain 20 metriä, kun auto alkoi hyytyä totaalisesti ja kuskini lausui traagiset sanat: "Eieieieieieiieieieieeiii! Ei oo todellista... Tästä loppu bensa!" Junasta myöhästyminen oli taattu. Jokainen