Uskona vain, uskon avain

Simo oli päättänyt haastaa itse paholaisen Shakissa. Hän oli päättänyt voittaa paholaisen omin voimin ilman kenenkään apua. Hän oli voimissaan ja oli opetellut kaikki vastustajansa salat. Simo oli tutkinut taktiikkaa, jolla hänen vastustajansa pelaa. Hän oli painanut mieleen jokaisen mahdollisen siirron, mikä voisi tulla eteen. Simo oli rakentanut hänen omasta mielestään täydellisen taktiikan Paholaisen nujertamiseksi. Paholainen otti haasteen vastaan mieluusti. Ja peli alkoi. Simo oli hyvin itsevarma lopputuloksesta. Mikä voisi mennä vikaan? En vain voi hävitä! Paholainenkin vaikuttaa jopa pelokkaalta ja pieneltä. Tästä tulee todella helppoa! Simo ajatteli. Aikaa kului ja mitä pidemmälle pelissä päästiin, sitä paremmin Simolla näytti menevän. Hänen siirtonsa oli tähän asti mennyt juuri niin kuin hän oli ajatellutkin. Yhtäkkiä Simon taakse tuli poika, joka sanoi: " Simo, anna minun pelata puolestasi." Simo kääntyi poikaan päin ja tuhahti: "En mä sun apuu tartte! Etk

Mitä tapahtuikaan, kun lävistetty käsi laskeutui narkkarin käsivarrelle? Tarua ihmeellisempi totuus! Puukkotappeluita, aseella uhkaamisia, ryöstöjä, murtoja, huumeiden salakuljetusta, niiden käyttöä ja myyntiä, alituista kännäämistä, pimeyttä... Tätä oli Kari "KK" Korhosen elämä. Elämän tarkoitus oli huumeet. Kunnes jotain käsittämätöntä tapahtui. Lävistetty käsi kosketti tätä "Kuolemankauppiasta" ja antoi hänelle uuden elämän: Kari kääntyi uskoon. Kirja kertoo ihmisestä, jonka elämä oli niin sekaisin kuin vain voi olla. Kirja kuvaa ihmisen tuskaa, kun omantunnon ääntä ei enää kuulla maailman melun takaa. Kirja on pysäyttävä tositarina siitä, miten synkinkin ihminen voi kääntyä uskoon. Kirjan alku on hieman tylsähkö. Ensimmäiset n. 140 sivua ovat päihteidensekaisia tarinoita ryöstöistä ja murroista, joita KK tekee. Alku on hieman liikaa toistoa, jossa tapahtuu samoja asioita ilman paljoa minkäänlaista uutta. Haettu ehkä tietynlaista trillerimäisyyttä. Ei to

Joan Osbornen kappale One of us esittää ilmoille kysymyksen: mitä, jos Jumala olisi yksi meistä? Ja laulaa hieman sarkastiseen sävyyn: and yeah, yeah, God is great. yeah, yeah, God is good. Sanoma kappaleesta on Jumalan olemassaolon kyseenalaistamista. Ja sehän on ihan oikein! En tarkoita, että pitäisi jatkuvasti kyseenalaistaa Hänen olemassaoloaan, jos on saanut siihen jo itse vankat perusteet. Mutta etenkin uskon alkutaipaleilla kyseenalaistaminen on enemmän kuin sallittua: sehän vain vahvistaa uskoasi! Itse olen koko ikäni kyseenalaistanut Jumalan olemassaoloa (ja kyseenalaistan vieläkin.) Olen tarkoituksella laittanut Raamatun sanan ja Jumalan olemassaolon uskottavuuden koetukselle. Ja etsinyt vastauksia. Olen tehnyt näin, koska tiedän sen kestävän, ja tiedän tätä kautta saavani uskooni lisää vahvistusta. Kukaan maailmassa ei ole vielä saanut todistettua Jumalan olemattomuutta. Monesti uskoville saatetaan sanoa: "Kuinka voit uskoa sellaiseen mielettömyyteen?" Henkilökoht