Uskona vain, uskon avain

Jeesuksen Hengellä tarkoitan Pyhää Henkeä :) (Ap. t. 16:7, Joh. 14:26 ) Heipä hei! Minä täällä taas! Tai noh... Kukapa muu mun blogia kirjoittaisi kuin minä. Eniveis. Viime perjantai oli crazy kaikinpuolin, jos saan sanoa.  Sokka oli irti, mut ei vedetty viinaa , hieman Immanuelin sanoituksia tapaillen. Olimme siis pienellä porukalla katurukoilemassa Tampereen keskustassa. Rukoiltiin sairaiden puolesta ja nähtiin hämmästyttäviä ihmeitäkin tapahtuvan! Rukoiltiin ihmisten puolesta ja saarnattiin evankeliumia, aivan niin kuin Jeesus ja alkuseurakuntalaisetkin tekivät (esim.  Matt. 4:23 , Luuk. 10:9 , Ap. t. 5:16 ) Rukoiltuamme ensin noin tunnin verran keskenämme, kuten aina, me pölähdimme kadulle ja aloitimme hommat. Noin kahden-kolmen hengen ryhmissä me kiersimme Tampereen yössä kohdaten niin pilkkaavia huutoja kuin evankeliumille kuuliaisia korvia. Koko ilta lähti käyntiin oman ryhmäni kanssa sillä, kun menimme kahden tytön luokse Koskikeskukseen julistamaan evankeliumia.

Tapahtuneesta on jo muutama kuukausi aikaa, mutta päivitän siitä vasta nyt (2.12.2014). Jos en ole aikaisemmissa blogipäivityksissäni kertonut, niin käyn Tampereella erästä lukiota ja matkustan joka arkipäivä sinne ja takaisin. Käytän tässä sanaa 'matkustaa' siitä syystä, koska asun noin 100 kilometrin päässä lukiostani. Jep, luit oikein. Koulumatkani yhteen suuntaan on n. 1.5 tuntia: 15 minuuttia autolla, 43 minuuttia junalla (jos VR suo) , 5 minuuttia kävellen ja 12 minuuttia bussilla. Olen tunneilta usein myöhässä, mutta opettajat ovat onneksi ymmärtäväisiä suhteeni. Iskäni kanssa matkustan ensimmäiset minuutit, koska hän vie minut autolla asemalle. Yleensä meille tulee aamuisin hyvin kiire, koska tavarani leikkivät aina aamulla kuurupiiloa. Ehkä joku päivä otan todellisesti äitini neuvoista vaarin ja leikin piilosta tavaroideni kanssa jo edellisenä iltana. Olen alkanut sitä harrastamaankin, mutta aina ei vain yksinkertaisesti voi muistaa (tai jaksaa) . Automatkamme