Uskona vain, uskon avain

Pyysin ystävääni Tommi Räsästä kirjoittamaan uskomattomasta tarinastaan minulle, että voisin julkaista sen täällä blogissa ja saada hänen tarinalleen lisää näkyvyyttä. Kirjoituksen sisältö on täysin Tommin itsensä tekemä. Minä ainoastaan tein sen siihen muotoon, missä se on nyt. On uskomatonta, miten syvältä pimeydestä Jumala on valmis nappaamaan rakkaansa. Tarina on hieman pitkähkö, mutta todellakin lukemisen arvoinen!!! HUOM! Tarina saattaa järkyttää herkimpiä lukijoita Synnin tunnustaminen Jumalalle! Katumuspsalmi: Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä. Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui niin kuin kosteus kesän helteessä. (sela) Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja teko

Kirjoitus pohjautuu: Mark. 4:35-41 Musta vesi nousee vastaan Ja meidät tuhoaa Musta vesi nousee vastaan Vaan Hän nukkuu vaan Musta vesi nousee vastaan Ja meidät tuhoaa Myrsky yltyy. Toivo hupenee. Usko rapisee. Ja mitä Jeesus tekee? Hän nukkuu. Vene on uppoamassa. Miesjoukko on kuolemassa ja edelleen Jeesus, meidän Vapahtajamme, nukkuu. Elämässä on hetkiä, jolloin joutuu myrskynsilmään ja usko on koetuksella. Tällaisina hetkinä voi tuntua vaikealta uskoa, että Herramme todella välittää. Tuntuu, että Jumalaa ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. Tuntuu, että Jumala nukkuu. Mitä siis voimme kohdasta (Mark. 4:35-41) päätellä? Ottiko Jeesus duunistaan taukoa lepuuttaessaan silmiään? Pöh! Jeesuksella oli täysin varmasti tiedossa tuleva myrsky. Olihan myrskykin Jumalan sallima! Niin helposti vaivumme epätoivoon kohdatessamme suurempia ongelmia. Rakas ystäväni, mitään  syytä epätoivoon ei kuitenkaan ole! Jumala ei anna meille sen painavampaa ristiä kuin jaksamme kantaa. Josk