Tommin tarina - saatananpalvojasta Kristuksen omaksi

Pyysin ystävääni Tommi Räsästä kirjoittamaan uskomattomasta tarinastaan minulle, että voisin julkaista sen täällä blogissa ja saada hänen tarinalleen lisää näkyvyyttä. Kirjoituksen sisältö on täysin Tommin itsensä tekemä. Minä ainoastaan tein sen siihen muotoon, missä se on nyt. On uskomatonta, miten syvältä pimeydestä Jumala on valmis nappaamaan rakkaansa. Tarina on hieman pitkähkö, mutta todellakin lukemisen arvoinen!!!

HUOM! Tarina saattaa järkyttää herkimpiä lukijoita

Synnin tunnustaminen Jumalalle! Katumuspsalmi:
Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois.
Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.
Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui niin kuin kosteus kesän helteessä. (sela) Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: "Tunnustan syntini Herralle." Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. (sela) Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä. Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu. (Ps. 32:1-6) ...tuohon se loppui, mutta mistä se alkoi?

Aloitetaan suoraan siitä, että olen entinen narkomaani ja saatananpalvoja pahimmasta päästä, kunnes Jeesus pelasti minut ja veti minut takaisin elämään! Kaikki alkoi jo 9-vuotiaana, kun okkultismi, pahuus ja päihteet alkoivat kiinnostamaan minua. Eräänä päivänä koulussa, kun piti mennä kirkkoon, hyppäsin ikkunasta ulos ja paniikissa huusin: "En varmasti tule! Soittakaa vaikka äidille, ettei minun tarvitse sinne tulla!!!" Äiti antoi luvan olla poissa kirkosta siitä lähtien. Aloin myös piirtelemään kaikenmoisia pahuuden symboleita; pentagrammeja, ristejä väärinpäin, riimuja yms. Luin jotain kirjaa, missä kerrottiin saatananpalvonnasta ja satanismista ja tajusin, että minä olen joutunut mukaan johonkiin, mihin en tiennyt joutuvani ja se tulisi tekemään elämästäni helvetin!

10-vuotiaana mukaan tulivatkin jo lääkkeet kuvioihin, joita käytin paniikkioireisiin, masennukseen ja moneen muuhun vaivaan. Aluksi rupesin vain myymään niitä, mutta melkein heti söin niitä enemmän kuin myin ja lopulta se vei kokonaan mukanaan. 13-vuotiaana mukaan tulikin jo suonensisäiset huumeet, mikä alkoi amfetamiinilla. Amfetamiinin käyttöä jatkui yhtäjaksoisesti puolisen vuotta tai vuosi ja se oli hyvin kaoottista aikaa! Monia psykooseja, rikoksia, valheita ja kaikkea sairasta tuli tehtyä. Siirryin aineesta toiseen buprenorfiiniin subutexin ja suboxonen muodossa, joiden käyttöä jatkui vuoteen 2010 asti. Tällöin menin ensimmäistä kertaa katkohoitoon. Kaikkia aineita tuli käytettyä tietysti myös sekaisin ja rauhoittavat lääkkeet varsinkin oli vahvasti koko ajan mukana. Aineiden käytön lomassa se maailma tuli tutuksi rikoksineen ja väkivaltaisuuksineen, mutta samalla elin toista maailmaa saatanan orjana! Aluksi sitä ei moni tiennyt, mutta se alkoi kyllä näkyä. Olin aivan tolkuton, moraaliton, ja aivan haudasta nousseen näköinenkin. Tein kammottavia rituaaleja, viiltelin itseäni vain koska perkele käski (ja koska rakastin verta) ja masensin itseni tahallani tietyin väliajoin, jotta olisi se "oikea" tunnelma. Välillä jopa join vain verta ravinnoksi ja vaivuin transsiin. Moraali, arvot ja tunteet olivat jotain, mistä ei ollut tietoakaan!

Kyllä vain: saatananpalvonnassa on rituaaleja ja hyvin sairaita sellaisia! Veren uhraaminen, juominen ja valuttaminen maljaan olivat lähes jokapäiväisiä riittejä. Yhdessä rituaalissa paperille kirjoitettiin kirouksia ja rukouksia Paholaiselle, jonka jälkeen paperi poltettiin hopeamaljassa ja lausuttiin rituaalikaavan mukainen rukous Saatanalle. Olin kuin transsissa enkä aina välttämättä edes muistanut jälkeenpäin, miten kaiken kokonaisuudessaan tein. Rituaalien seuraukset saattoivat olla traagiset. Mustat kaavut, mustat kynttilät, rituaalikello, pentagrammit, ristit ylösalaisin ja kaikki muu Jumalaa pilkkaava materiaali kuului vahvasti varsinkin mustanmagian ja kaaosmagian harrastamiseen ja yleisestikin kaikkiin rituaaleihin. Symboliikka oli vahvasti esillä varsinkin huoneessani, missä nyt sitten satuin milloinkin asumaan. Ihoni oli täynnä näitä symboleita ja kirouksia. Kirkon häpäiseminen pyhinä päivinä oli suurta juhlaa ja siellä olin/olimme aina hurmoksessa ja täynnä pahuutta, minkä purimme Jumalanpilkkaan ja Saatanan ylistämiseen. Jos näinkin jollain ristin kaulassa, niin viha leimahti nopeasti. Itse henkilölle en tunteistani maininnut, mutta saatoin tehdä jonkin kirouksen tai pyrin murtamaan ihmisen henkisesti loppuun.

Imin kaiken tiedon itseeni kuin sieni, kun luin okkultismista, symboliikasta, psykologiasta ja Saatanasta sekä kaikista muista maamme uskonnoista. Kaikki pahuuteen liittyvä oli luettava ja sieltä löysin usein samaistumiskohtia tai uusia rituaaleja ja kaavoja. Manipulointi, muiden hallitseminen ja järkyttäminen oli myös jokapäiväistä. Nämä järkyttämiset olivat tarkkaan harkittuja, minkä seurauksena pahimmillaan toinen riisti itseltään hengen, mutta se oli silloin tarkoitukseni, joten se ei tuntunut silloin mitenkään pahalta - päinvastoin hyvältä! Niin pahasti Paholainen saa ajatusmaailman käännettyä, että hyvä on pahaa ja paha on todellakin hyvää! En viiltänyt itseäni, koska maailma on niin hirveä paikka, miten yleensä luullaan. Viiltelin, koska pidin siitä ja sain antaa jotain itsestäni Perkeleelle. En näyttänyt pahojakaan viiltelyhaavoja lääkärille tai hoitajille vaan annoin niiden tulehtua. Haavan parannuttua yleensä viilsin saman kohdan auki uudestaan ja uudestaan. Rakastin verta ja arpiani. Halusin tehdä kaikkia symboleja ja merkkejä ihooni, milloin milläkin. Kidutin itseäni kirurginveitsellä, puukolla, neulalla, harpilla, polttamalla, repimällä... Pidin myös siitä, kun muut viilsivät merkkejään minuun (yleensä selkään) ja käskin monen naisen esimerkiksi viiltämään nimikirjaimensa minuun. Tämä oli osoituksena siitä, että olemme yhtä Paholaisen kanssa.

Halusin olla masentunut, ja jos en ollut, niin masensin itseni musiikilla, eristäytymällä maailmasta ja rituaaleilla. Silloin pääsi siihen tunnelmaan, mitä kutsun hypnoottiseksi pahuuden tunnetilaksi, jonka aikana mahdollistui transsiin vaipuminen, ruumiista irtautuminen, demonien ja pahojen henkien kutsuminen ja kaikki muu sairas pahuus. Joskus toimin hetken mielijohteesta kuin riivattu ja saatoin olla hetkessä pimeässä huoneessa kirjoittamassa verelläni seinään. Yleensä kirjoittelin paikkoihin aatsalep amelouk eli väärinpäin kuolema pelastaa tai saatoin kirjoittaa Satan saves! Elämä oli kuolemaa ja kuolema oli elämää! Palvoin ja ihannoin kuolemaa. Jopa halusin kuolla ja se monen monta kertaa lähes tapahtuikin. Minulla oli onneksi suurempi suojelija mukana. Lopputulos oli noin 11 yliannostusta, 3 sydämenpysähdystä ja kymmeniä itsemurhayrityksiä, mutta aina selvisin hengissä, koska vielä ei ollut minun aikani!


                       Kristuksen omaksi
                                     "Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan." (Luuk. 11:10)

Kävelin Porin kaupungilla varmastikin hieman määrätiedottoman näköisesti. Aloin olla aivan lopussa kaikesta. En jaksanut enää. Jotkut katuevankelistat tulivat luokseni ja kysyivät minulta (jälleen), että olinko kuullut Jeesuksesta. Vastasin halveksivasti heille: "Olen, mutta ei kiinnosta."  Kuitenkin tässä hetkessä jotain suurta jäi sydämeeni itämään.

Eräänä yönä päätin, että otan lopullisesti itseni hengiltä. Lähdin kävelemään kohti paikkaa, jossa olin päättänyt tappaa itseni - mutta jostain syystä täysin vastoin suunnitelmiani löysinkin itseni nyyhkyttämästä kirkon portailta! Keskellä yötä, kellon ollessa kaksi, luokseni tuli joku kirkon työntekijöistä ja minulta kysyttiin jälleen: "Oletko kuullut Jeesuksesta?" Kysymys hämmensi minua jokseenkin, koska oli jo niin myöhä. Olin kuitenkin suhteellisen sekaisin, joten en miettinyt asiaa sen pidemmälle. Vastasin tälle työntekijälle, että haluaisin kyllä kääntyä Hänen puoleensa, mutta en voi, koska olen saatananpalvoja. Eihän tällainen ihminen nyt voi uskoon tulla! Se oli kuvitelmani silloin, mutta kuinka väärässä olinkaan!

Seuraavana aamuna pääni oli hieman selvempi kuin edellisenä yönä. Muistin vähän hämärästi edellisyön tapahtumista jotain. Läheskään kaikki ei ollut kirkasta. Oli heinäkuinen tiistaipäivä vuonna 2013, kun yhtäkkiä luokseni tuli joku ihminen. Hän rupesi kertomaan minulle Jeesuksesta ja sen sijaan, että olisin halveksuen kommentoinut hänen puheensa päälle, minä kuuntelin. Minä todella kuuntelin! Tuo Jeesuksen oma kertoi minulle hänen Herransa ihmeellisestä armollisuudesta ja mahtavuudesta. Se pieni siemen, joka oli vain hetki sitten ruvennut itämään katuevankelistojen toimesta, sai sieluni todella avautumaan Jeesukselle tuossa hetkessä. Rupesimme nimittäin rukoilemaan yhdessä! Ensimmäistä kertaa luultavasti 12:teen vuoteen minä rukoilin. Tuo Jeesuksen oma opasti minut rukoilemaan syntisen rukouksen - siinä keskellä kaupunkia! Annoin hänelle lopulta myös pirulliset koruni ja kirjani. Siitä alkoi pelastukseni. Kiitos Jeesuksen ja hänen omansa, Kari Teikarin, joka johdatti minut Korkeimman luo.

Aluksi käytin vielä hieman alkoholia ja kaikki ei muutenkaan tapahtunut aivan hetkessä, sillä niin syvällä olin ollut pahuuden syövereissä. Karilta olin jatkuvasti kyselemässä kysymyksiä kuten: Miten rukoillaan? Mitä saa tehdä? Kuinka luetaan Raamattua? Kaikki kuitenkin aukeni melko nopeasti ja tunsin Jumalan aina vain läheisemmäksi. Jo parissa viikossa olin kuin toinen ihminen. Minulle oli tullut kokonaan uusia tunteita; osasin rakastaa, katua ja uskoa pelastukseen! Matkan varrella kaikki päihteet jäivät pois (viimeisenä 31.12.2013 tupakka). Masennus, ahdistus, pelko ja muut psyykkiset viat ovat normaaleissa mittasuhteissa ja olen muuttunut ihmisenä aivan totaalisesti, minkä olen ilokseni saanut kuulla myös perheeltäni ja muilta läheisiltäni! Kun tulin uskoon, minulla ei ollut asuntoa eikä rahaa. Käytännössä en omistanut muuta kuin ristin ja Raamatun, jotka sain Karilta, mutta kaiken muun hyvän sain vain rukoilemalla! Nykyään luen Raamattua joka päivä, rukoilen ja teen vapaaehtoistyötä. Olen kokemusasiantuntija-koulutuksessa ja olen myös Ryttylän Kansanlähetysopiston Raamattulinjalla, mikä on vahvistanut minua aivan käsittämättömästi uskossa. Kaikki tämä on tapahtunut vain ja ainoastaan Jeesuksen Kristuksen ansiosta! Sain asunnon, koulun ja ystäviä. Haavani paranivat ja sain elämäni kuntoon, kun lopetin murehtimisen ja jätin kaiken Herran tahdon varaan. Rukoilemalla ahkerasti sain kaiken, mitä tarvitsin.

Kun olen nyt ”pikakelannut” elämäni alun lähes kuolemaan asti, niin nyt tiedän, mikä on tärkeää ja mitä en enää tee! Tärkeää on Jumala, perhe, sosiaalinen elämä, henkinen hyvinvointi ja elämä itsessään ilman turhia murheita huomisesta, sillä sanoohan Raamattukin hyvin asiasta Matteuksen Evankeliumissa (josta on tullut positiivisuuteni salaisuus :D) ”Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekkin päivälle oma vaivansa.” (Matt. 6:34). Uskoontulo minulle merkitsi syntieni suunnattoman taakan jättämistä ja luovuttamista Jeesukselle Kristukselle, joka puolestamme sovitti syntimme Golgatalla. Se merkitsi myös täydellistä elämänmuutosta, toivoa ja uudestisyntymistä Jeesuksen rakkaudesta ja pääsin osalliseksi Pyhästä Hengestä! Ennen elin kuollakseni ja kuoletin itseni henkisesti elääkseni. Se oli todella kammottavaa elämää. Saatana kävi todella lähellä voittoa, mutta hänellä olikin väkevämpi ja armahtavaisempi vastustaja, pelastajani ja turvani Herra, Jumala! Nyt elän, jottei muille kävisi samoin, ja että saisin irroitettua Perkeleen kahleet myös muilta ihmisiltä. Haluan, että ihmiset ymmärtäisivät pahan voiman ja sen, että on olemassa niin paljon parempaa. Nyt elän elääkseni iankaikkista elämää Herran rakkaudessa ja toivon, että moni muukin ihminen ymmärtäisi ja uskoisi Kristuksen tärkeyden. Nyky-yhteiskunnassa näkee niin paljon pahuutta median välityksellä. Hyvin helposti tällaisessa yhteiskunnassa elämän pienet suuret asiat unohtuvat. En enää tunne sitä vanhaa ihmistä, joka olin, mutta kaikki se paha, mitä silloin tapahtui on muuttunut nyt voimavaraksi ja arvokkaaksi kokemukseksi. Toivon, että tarinani on siunaukseksi monille ja auttaisi ihmisiä valitsemaan paremman tien. Paremman kuin minä valitsin.

Näin jälkeenpäin tajuan, että elämäni alkoi vasta tullessani uskoon. Elin henkisesti kuolleena 13-vuotta, kunnes yhden ymmärtäväisen ja suurisydämisen evankelistan kautta Jumala herätti minut kuolleista. Jumala johdatti tuon evankelistan luokseni juuri oikeaan aikaan ja juuri oikealla hetkellä! Kiitos tuon hetken, olen saanut Pyhän Hengen osallisuuden ja kaikista parhaimman Herran, ja se on kolmiyhteinen Jumalamme; Isä, Poika ja Pyhä Henki! Kiitos Jeesukselle tästäkin todistuksesta ja siitä että huomasit rukoukseni, Aamen!

”Saatana teki kaikkensa tuhotakseen elämäni. Minä olen päättänyt nyt tehdä kaikkeni estääkseni häntä tuhoamasta muiden ihmisten elämää”
                         -Tanssii Saatanan kanssa (s. 238) – Audrey Harper

Elämä nyt

”Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme, mutta suurin niistä on rakkaus." (1. Kor. 13:13)

Tänä päivänä olen käynyt koulua Ryttylän Kansanlähetysopistolla Raamattulinjalla 13.1.2014 lähtien ja jatkan vielä syyskaudenkin. Olen päässyt todistamaan moneen eri paikkaan ja Jumala on johdattanut, mitä otollisimpiin paikkoihin todistaa kuten Jokelan avo-vankilaan, nuorteniltoihin ja kirkkoihin. Pyyntöjä satelee lähes joka päivä, mutta onneksi ystäväni ja hengelliset isäni ovat painottaneet, ettei vedä itseään loppuun vaan aina mentävä rukouksella eteenpäin! Olen saanut ihanan kummitytön Etiopiasta, jonka nimi on Wubalem Mengistu Keto ja päässyt esirukoilijaksi Sadeharjujen (Jukka ja Kaisa sekä heidän lapsensa) lähetysrenkaaseen, kun he lähtevät Etiopiaan lähetystyöhön. Herra on tehnyt työtä minussa aivan käsittämättömällä vauhdilla ja menen sinne, minne ikinä kuiskaus kuuluu! Paljon on vielä työtä ja paljon on opittavaa. Nyt osaan kuitenkin jo unelmoida, mikä ennen ei ollut mahdollista, osaan rakastaa, mitä ennen en uskaltanut edes ajatella ja ennen kaikkea uskon ja tiedän, että Jeesus Kristus on minunkin, niin kuin kaikkien muidenkin synnit, sovittanut Golgatan ristillä! Suuri kiitos kaikesta kuuluu perheelleni, joka ei minua hylännyt, vaikka joutui katselemaan sitä päätöntä sekoilua vaan pysyi vierelläni. Nyt olemme läheisempiä, kuin koskaan. Suurin kiitos kuitenkin menee Isälle, Kaikkivaltiaalle Jumalalle, joka ei minua hylännyt, vaikka Hänkin joutui katselemaan sitä päätöntä sekoilua, vaan pysyi vierelläni koko ajan! :)

"Mutta minä sanoin: 'Voi Herra, Herra! Katso, en minä kykene puhumaan sillä minä olen nuori.' Niin Herra sanoi minulle: 'Älä sano: 'Minä olen nuori', vaan mene, minne ikinä minä sinut lähetän ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra.' Ja Herra ojensi kätensä ja kosketti minun suutani ja Herra sanoi minulle: 'Katso, minä panen sanani sinun suuhusi.'" (Jer. 1:6-9)


Tommi Räsänen

Rukoukseni pahuuden kuoltua:
Voi, kiitos Herra Jeesus Kristus, että pelastit minut tältä pahuudelta ja voitin avullasi perkeleen kahleet! Kiitos Jeesus elämästä, kiitos, että kuolit syntieni, vuoksi Golgatalla, kiitos, että annoit minulle anteeksi kaiken pahan, mitä tein sillä sinä olet anteeksiantavainen Jumala! Pahuus on minusta siirtynyt ja rakkaus, rauha, elämä, nöyryys ja Pyhä Henki on voittanut ja on aina voittava taistelussa pahaa vastaan! Jeesuksen nimessä, Aamen!

                                             Kyyneleistä onnen, niitä kun aina sataisi.

                                                     

                                             Ihmisen uudenlaisen, mieleni valaisi.

                                             Olin niin lähellä, lähellä Herraa.

                                             Rauhasta rakastuin ja kaikesta parannuin.

                                             En puhu kielellä käärmeiden, 

                                                                                         Puhun kielellä enkelten.
      
                                              En halua sinuakaan vahingoittaa.

                                              Toisillenne anteeksi antakaa ja rakastakaa!

                                              Ikuisesti ja varmasti haluan elää,

                                              Lähellä Jeesusta, en pelkää enää.

                                             Vaikka olisin missä, katoaa pimeyden taakka

                                             Tapahtukoon Sinun tahtosi, kuolemaani saakka!

                                             En puhu kielellä käärmeiden,

                                                                                 Puhun kielellä enkelten.            

                                             En halua sinuakaan vahingoittaa.

                                             Toisillenne anteeksi antakaa ja rakastakaa!

                                             Vuodatan vielä viimeisen kyyneleen...

                                                                            (3.11.2013)

Tunnistatko näitä piirteitä lähimmäisessäsi?

Pitäisi puuttua asiaan heti, jos nuoressa tai aikuisessa on merkkejä itsetuhoisesta käyttäytymisestä ja/tai okkultismista. Päihteet ovat myös huolestuttava tekijä ja suuri riski. Olenkin sitä mieltä, että siihen asiaan kouluihin täytyisi saada lisää valistusta. Koulujen pitäisi päivittää aineistonsa ja suhtautua paremmin nuoriin eikä alettaisi vain missään tapauksessa syyllistämään nuorta. Asioista puhuminen kotona avoimesti, rakastavasti ja ymmärtäväisesti voi auttaa suuresti lapsen tulvaisuuteen. Ilman sitä liian moni saa päihteistä vain positiivisen kuvan ja niitä käytetään tylsän elämän ohella, kunnes ollaankin huomaamatta aineiden orja ja asiat kääntyvät toisinpäin kuin kuvitelmissa oli. Silloin myös mystiikka, okkultismi, taikausko, Saatana ja pakanauskot alkavat helposti viehättää ja herättää kiinnostusta. Nämä asiat vievät nopeasti mukanaan syvimpään pimeyteen ja pahan saadessa otteen, se ei kovinkaan anteliaasti ole päästämässä irti. Saatana haluaa ihmisen omakseen, sielun kaaoksen ja lopulta viedä ihmisen lopulliseen kadotukseen ja itsetuhoon, jos nyt hieman karrikoiden sanotaan!