Shakkia Paholaista vastaan

Simo oli päättänyt haastaa itse paholaisen Shakissa. Hän oli päättänyt voittaa paholaisen omin voimin ilman kenenkään apua. Hän oli voimissaan ja oli opetellut kaikki vastustajansa salat. Simo oli tutkinut taktiikkaa, jolla hänen vastustajansa pelaa. Hän oli painanut mieleen jokaisen mahdollisen siirron, mikä voisi tulla eteen. Simo oli rakentanut hänen omasta mielestään täydellisen taktiikan Paholaisen nujertamiseksi. Paholainen otti haasteen vastaan mieluusti.

Ja peli alkoi. Simo oli hyvin itsevarma lopputuloksesta. Mikä voisi mennä vikaan? En vain voi hävitä! Paholainenkin vaikuttaa jopa pelokkaalta ja pieneltä. Tästä tulee todella helppoa! Simo ajatteli. Aikaa kului ja mitä pidemmälle pelissä päästiin, sitä paremmin Simolla näytti menevän. Hänen siirtonsa oli tähän asti mennyt juuri niin kuin hän oli ajatellutkin. Yhtäkkiä Simon taakse tuli poika, joka sanoi: "Simo, anna minun pelata puolestasi." Simo kääntyi poikaan päin ja tuhahti: "En mä sun apuu tartte! Etkö näe kuinka hyvin tää peli etenee. Mähän oon voitolla!!!" Tämän todettuaan Simo kääntyi takaisin ja jatkoi peliä.

Aikaa oli kulunut jo muutama tunti. Paholainen oli edelleen alakynnessä. Simon siirroista alkoi muuttua kerta kerralta holtittomampia. Hän oli niin varma voitostaan, ettei enää välittänyt miettiä siirtoja niin hartaasti. Voittohan tulisi joka tapauksessa, hän ajatteli. Yhtäkkiä Simon luokse tuli viehättävä nainen, jota hän ei ollut aikaisemmin tavannut. Simo häkeltyi näkemästään: olipa nainen kaunis! Tuo nainen tuli seuraamaan myös tätä huikeaa ottelua. Simo päätti näyttää tuolle upealle naiselle, kuinka helppoa oli voittaa paholainen ja teki seuraavan siirron samalla suudellen tuota naista. Silmät kiinni.

Tilit olivat hieman tasaantuneet ja Paholainen ei ollut enää alakynnessä. Simo oli kuitenkin luottavaisin mielin. Äkkiäkös hän saisi vastustajansa taas ahdinkoon. Ei vaadittu kuin muutama järkevä siirto... Jälleen Simon takana oleva poika sanoi hänelle: "Simo, anna minun pelata puolestasi." Nainen Simon takana kuiskutti juuri silloin jotain hänen korvaansa, joten hän ei kuullut, mitä poika sanoi. Mutta hän saattoi hyvin arvata sen. Simo tokaisi katsomatta poikaan: "En tarvitse sua. Mihinkään. Mä pärjään yksin." Ja Shakki jatkui. Yhtäkkiä tämä Simon kaunis kannustaja lähti menemään sanomatta mitään. Simon hämmentyi, sanoiko hän jotain väärin? Paholainen teki siirron. Simo haikaili naisystävänsä perään. Paholainen teki toisen siirron. Nainen kuitenkin palasi mukanaan kaksi viinilasia, joista toisen hän tarjosi Simolle. Simo kiitti kauniisti ja alkoi juomaan viiniä. Ja taas kerran poika taustalla sanoi: "Simo. Anna minun pelata puolestasi." Mutta Simo ei jaksanut enää vastata pojalle mitään. Häntä alkoi vain ärsyttämään tuo poika. Hän joi viinilasinsa tyhjäksi ja viskasi sen taakseen. Paholainen hymyili ja teki taas uuden siirron.

Aivan kuin yllätyksenä Simo huomasi olevansa alakynnessä. Ja pahasti olikin! Mitä oli tapahtunut?! Simo teki hätäisesti seuraavan siirron ja huomasi sen olevan virhe. Paholainen teki siirtonsa: "Shakki." Simon kasvot kalpenivat: hän tajusi olevansa pattitilanteessa. Mitä tahansa hän seuraavaksi tekisi, olisi tuloksena häviö. Hän katsoi Paholaista, kuinka pelottavalta se nyt näyttikään! Enää se ei ollut pienen ja pelokkaan näköinen. Ei todellakaan. Hänestähän oli muuttunut hirviö! Simo oli aivan paniikissa. Kello tikitti. Simolla oli enää seitsemän sekuntia tehdä seuraava, kuolettava siirtonsa. Nainen hänen vieressään alkoi nauraa rumaa naurua. Kuusi... Paholaisen naamalle levisi voitonriemuinen virne, joka ylettyi aina korviin asti. Kirjaimellisesti. Viisi... Paholaisen ääni kuului Simon päässä: "Sinä olet nyt minun." Neljä... Kolme... Nainen lähti Simon viereltä pois ja meni paholaisen taakse, minne kerääntyi myös muita hahmoja. Simo näki heidän naamansa ja hänen sykkeensä nousi. Kaksi... Toivoa ei ole. Ei enää mitään mahdollisuutta voittoon. Kyynel putoaa shakkilaudalle ja samassa hänen takaa kuului ääni: "Simo. Anna minun pelata puolestasi." Yksi... Simo ei ollut uskoa korviaan. Miksi tuo poika haluaisi hävitä hänen puolesta!? Mutta vaihtoehtoja Simolla ei ollut. Simo ryntäsi tuolilta pois ja antoi tuon pojan tulla hänen paikalleen. Tuo ruskeahiuksinen, kauniskasvoinen poika istui pelipaikalle ja otti vastaan tappion. Nolla... Paholaisen ilme oli hämmästynyt. Huonetta vallitsi armoton hiljaisuus. Paholaisen silmät leimusivat vihasta. Hän siirti tornia, kaatoi kuninkaan ja sanoi hammasta purren: "Matti." Sen jälkeen hän osoitti sormellaan poikaa ja sanoi: "Hakekaa ja katsokaakin, että hän kärsii!" Ja samantien ryntäsivät kaksi ihmishahmoa, joilla oli siivet selässään ja punaista hehkuvat silmät, hakemaan poikaa. He repivät pojan vaatteet ja löivät häntä viisi kertaa. Tämän jälkeen he kiskoivat hänet pois paikaltaan. Poika ei vaikuttanut yhtään vastahakoiselta, eikä edes taistellut vastaan. Niin tuo poika, Paholainen ja hänen joukkonsa lähtivät kulkemaan poispäin kohti pimeyttä. Simo itkua pidätellen sai huudettua vielä pojan perään: "Kiitos!" Poika käänsi katseensa Simoon, hymyili rakastavasti ja katosi pimeyteen.

Oli jo kolme tuntia kulunut siitä dramaattisesta tapahtumasta, kun Simon pelasti tuo mystinen poika. Hän ei tahtonut vieläkään millään käsittää, mitä oli juuri tapahtunut. Poika, jonka apua hän ei aluksi ottanut vastaan ja jonka hän torjui monta kertaa, halusi hävitä hänen puolestaan. Miksi kukaan haluaisi tehdä niin? "Miten olen ansainnut tämän?", Simo kuiskasi itsekseen. "Koska rakastan sinua.", sanoi ääni Simon takana. Simo kääntyi katsomaan taakseen ja näki pojan. Sen pojan, joka juuri hetki sitten pelasti hänet! Simon kasvoille levisi hymy ja hän halasi tuota poikaa itkien ja sanoi: "Anna anteeksi! En enää ikinä torju apuasi. Korvaan sinulle kaiken. Teen, mitä ikinä vain pyydät!" Johon poika vastasi: "Rakasta vain minua, niin pidän sinusta huolen. Ikuisesti. Ja Simo..." poika katsoi Simoa suoraan silmiin hänen syvillä ja rauhallisen läpitunkevilla silmillään "...anna minun pelata puolestasi." Tämän kuultuaan Simo tajusi, että hän yksin ei kykene voittamaan pahuutta. Ainoastaan Pojan avulla se on mahdollista.


           -Monesti luulemme itse kykenevämme parannukseen ilman Jeesuksen apua. Kuitenkin kiusausten edessä meillä ei ole mitään mahdollisuutta vastustaa pahaa ilman Jeesusta. Paholainen ei pelaa reilua peliä. Hän tekee aina muutaman ylimääräisen siirron silloin, kun et huomaa. Ja lopulta kun huomaat, on jo liian myöhäistä. Joskus saatetaan kuvitella, että kiusausten voitto on omaa ansiota. Kuitenkin kaikkien kiusauksien voitto tapahtuu vain ja ainoastaan armosta. Jeesus on kantanut meidän kaikkien synnit ristillä -niin tulevat, kuin menneetkin- ja langetessamme voimme iloita siitä, että juuri senkin synnin Jeesus kantoi ristillä! Kuitenkin Jumala haluaa, että teemme parannuksen. Jos Jumala huomaa, että pyrimme päästä synnistä eroon ja rukoilemme siihen Häntä, Hän kyllä vapauttaa meidät synnin orjuudesta. iloitkaamme, koska Jeesuksen avulla jokainen synti on kaadettavissa!