Polttoaineena Pyhän Hengen voima
Sain pari viikkoa sitten mielenkiintoisen rukousvastauksen. Olin koulupäivän jälkeen harjoittelemassa lukiomme tiloissa parin ystäväni kanssa gospelbiisiä "How He Loves Us". Kappaleen harjoitteleminen oli enemmän ja vähemmän intensiivistä sellistimme jatkuvan sähläyksen ansiosta. Okei, myönnetään, että allekirjoittanut sähläsi varmaan aivan yhtä paljon... Ellei enemmänkin. Kappale ei ehkä edennyt maksimaalisesti, mutta ainakin oli hauskaa.
Lopetimme harjoittelun puoli neljän jälkeen, koska minulla lähti juna kotiin kello 16:09 ja lukioltamme on kolme tai neljä kilometriä asemalle. Ystäväni tarjosi ystävällisesti kyytiä asemalle ja suostuin - eipä tarvitse luottaa bussiaikatauluihin! Valuimme auton luokse, hyppäsimme sen kyytiin ja ystäväni käynnisti moottorin. Ajoimme vain 20 metriä, kun auto alkoi hyytyä totaalisesti ja kuskini lausui traagiset sanat: "Eieieieieieiieieieieeiii! Ei oo todellista... Tästä loppu bensa!"
Junasta myöhästyminen oli taattu. Jokainen vaihtoehto veisi siihen. Bussiin en todennäköisesti enää ehtisi, tai jos ehtisinkin, niin en ehtisi enää junaan. Kävellen en saavuttaisi asemaa ajoissa missään nimessä eikä juokseminenkaan auttaisi. Lopulta (kun olin vielä ehdottanut epätoivoisena huonon ajatuksen, että lainaisimme vastaantulevalta autolta bensaa) painoin pääni rukoukseen ja lausuin tähän tapaan: "Jeesus, autathan meitä täs tilantees... Jeesuksen nimessä: auto liiku!"
Ystäväni käynnisti auton... Ja se todella käynnistyi! Eikä siinä vielä kaikki; pääsimme asemalle asti ilman pienintäkään merkkiä siitä, että bensa olisi ollut ikinä loppu. Kuljimme siis kirjaimellisesti Pyhällä Hengellä koko matkan. ^_^
Lopetimme harjoittelun puoli neljän jälkeen, koska minulla lähti juna kotiin kello 16:09 ja lukioltamme on kolme tai neljä kilometriä asemalle. Ystäväni tarjosi ystävällisesti kyytiä asemalle ja suostuin - eipä tarvitse luottaa bussiaikatauluihin! Valuimme auton luokse, hyppäsimme sen kyytiin ja ystäväni käynnisti moottorin. Ajoimme vain 20 metriä, kun auto alkoi hyytyä totaalisesti ja kuskini lausui traagiset sanat: "Eieieieieieiieieieieeiii! Ei oo todellista... Tästä loppu bensa!"
Junasta myöhästyminen oli taattu. Jokainen vaihtoehto veisi siihen. Bussiin en todennäköisesti enää ehtisi, tai jos ehtisinkin, niin en ehtisi enää junaan. Kävellen en saavuttaisi asemaa ajoissa missään nimessä eikä juokseminenkaan auttaisi. Lopulta (kun olin vielä ehdottanut epätoivoisena huonon ajatuksen, että lainaisimme vastaantulevalta autolta bensaa) painoin pääni rukoukseen ja lausuin tähän tapaan: "Jeesus, autathan meitä täs tilantees... Jeesuksen nimessä: auto liiku!"
Ystäväni käynnisti auton... Ja se todella käynnistyi! Eikä siinä vielä kaikki; pääsimme asemalle asti ilman pienintäkään merkkiä siitä, että bensa olisi ollut ikinä loppu. Kuljimme siis kirjaimellisesti Pyhällä Hengellä koko matkan. ^_^
Kommentit
Lähetä kommentti