Raamatun arvovalta - Onko jänis märehtijä?

Mielessäsi saattoi herätät kysymys: "Miika, miten ihmeessä tämä liittyy blogisi aihepiiriin?"
Itseasiassa paljonkin.


Kysymys siitä, onko jänis märehtijä, on yksi niistä kysymyksistä, joilla yritetään vesittää Raamatun arvovalta Jumalan ilmoituksena. Kyseinen kysymys liittyy tähän kolmannen Mooseksen kirjan kohtaan:
(3. Moos. 11:4-6)
"Sitä vastoin eläimiä, jotka märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia tai joilla on
sorkat mutta jotka eivät märehdi, te ette saa syödä. Sellaisia ovat kameli,
tamaani ja jänis, jotka tosin märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia;
ne ovat saastaisia."

Nykyään emme luokittele jänistä märehtijäksi. Vaikkakin on totta, että jänis syö ruokansa kahteen kertaan; jänis nimittäin syö osan papanoistansa. Kuitenkaan nykyään jänistä ei kutsuta märehtijäksi. Mooseksen aikana jäniksiä kuitenkin kutsuttiin märehtijöiksi. Mitä ajan takaa? Yksinkertaisuudessaan: Mooseksen aikana oleva käsitejärjestelmä oli eri kuin nykyään oleva käsitejärjestelmä. Silloin jänistä pidettiin märehtijänä, enää ei. Jumala ilmoitti Israelin kansalle puhtaussäädöksiä puhuen sen omalla käsitejärjestelmällä. Käsitteet ovat ihmisten keksimiä, ei Jumalan.

(1. Moos. 2:19)
"Ja Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut
ja vei ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen hän kullekin antaisi.
Ja jokainen elävä olento sai sen nimen, jolla ihminen sitä kutsui."

Niin kuin yllä olevasta katkelmasta näet, Jumala antoi meille vallan nimetä eläimet. Jumala ei myöskään kertonut suoraan kaikkia eläinten ominaisuuksia ihmiselle, vaan ihminen sai itse löytää ne. Ihminen sitten vähittäin alkoi keksiä eläinten eri toiminnoille nimityksiä.

Jänistä siis kutsuttiin märehtijäksi Mooseksen aikana, mutta enää sitä ei kutsuta märehtijäksi. Jumala siis ei antanut virheellistä tietoa vaan puhui Israelin kansalle sen omalla käsitteistöllä. Olisi jokseenkin mielenkiintoista, jos Jumala olisi mennyt puhumaan Israelille käsitteistöllä, jota he eivät ymmärrä: "Lepus timidusia sinun ei pidä laittaa makuhermojesi tunnusteltavaksi. Älköön glossasi koske siihen, äläkä vain ikinä nielaise sitä ventriculukseen, koska minä sanon Lepus timidusin olevan saastainen." Ja niin yksikään Israelilainen ei tajunnut, mitä Jumala tarkoitti.

Näen myös selvästi mielessäni keskustelun, jossa ihmislapsi huutaa Jumalalleen: "MÄ RAKASTAN SUA KOKO MUN SYDÄMESTÄ!!!"
Ja Jumala vastaa: "Kiitos. Tulevaisuudessa tosin et sano enää tuolla tavalla, koska sydämen uusi nimitys tulee olemaan sydiäni."