Se erilainen joulu
(Tarina on täysin fiktiivinen, mutta samalla joillekin niin surullisen tosi.)
Musiikki
On aamu. Joulupukki oli taas tänäkin jouluna todella sekava ja puoliksi alasti. Topi nousee sängystään ja yrittää astua varovasti oikealla jalallaan, että se kestäisi. Topi näkee kuin välähdyksen eilisiltaa, missä hän juoksi isää karkuun tämän jahdatessa ja löi jalkansa takan kulmaan. Hän on oppinut vuosien aikana juoksemaan todella vikkelästi omaan huoneeseensa ja laittamaan sen nopeasti lukkoon. Lukittauduttuaan huoneeseensa hän kuuli, kuinka äiti oli huutanut isälle. Topi oli katsonut avaimenreiästä näytelmää keittiössä. Tämä sekava tappelu oli lopulta päätynyt siihen, että isä koski äitiin kovaa. Liian kovaa. Topi painaa varovasti painoa jalalleen; se ei kestä. Hän kinkkaa hiljaa ovelle ja kurkistaa oven takaa olohuoneeseen. Isä on edelleen nukkumassa sohvalla, hän huomaa. Hän laittaa oven takaisin lukkoon ja istuutuu selkä ovea vasten. Ovi narahtaa äänekkäästi ja Topi säpsähtää. Hän kuuntelee hiljaa... Huoh, isä nukkuu yhä. Topi sukeltaa käsiinsä. Kostea ja suolainen kyynel vierähtää poskelle ja hän alkaa nyyhkyttämään hiljaa. Niin hiljaa, että hän juuri itse kuulee sen. Miksei hänellä voi olla normaalia joulua? Kaikki muut lapset saavat ihania lahjoja ja hehkuttavat sitä, kuinka ihanaa heillä oli joululomalla. Topi voi vain kadehtia heitä. Hänelle joulu on ollut aina vuoden pahin aika. Hänelle joululoma on aina ollut kidutusloma, jota odotetaan pelolla. Hänelle joulunaika merkitsee pelkoa, tuskaa, kipua ja taas pelkoa.
Tänäkin jouluna monet lapset laskevat päiviä - siihen, että joulu loppuu. Tänäkin jouluna monet lapset lukittautuvat huoneeseensa peläten. Tänäkin jouluna monet lapset joutuvat väkivallan kohteeksi. Tekemällä tästä asiasta mahdollisimman julkisen pystymme ehkä jotenkin auttamaan niitä lapsia, joille joulu on kaikkea muuta kuin iloa.
Ja tietenkin, rukoilemalla.
Musiikki
On aamu. Joulupukki oli taas tänäkin jouluna todella sekava ja puoliksi alasti. Topi nousee sängystään ja yrittää astua varovasti oikealla jalallaan, että se kestäisi. Topi näkee kuin välähdyksen eilisiltaa, missä hän juoksi isää karkuun tämän jahdatessa ja löi jalkansa takan kulmaan. Hän on oppinut vuosien aikana juoksemaan todella vikkelästi omaan huoneeseensa ja laittamaan sen nopeasti lukkoon. Lukittauduttuaan huoneeseensa hän kuuli, kuinka äiti oli huutanut isälle. Topi oli katsonut avaimenreiästä näytelmää keittiössä. Tämä sekava tappelu oli lopulta päätynyt siihen, että isä koski äitiin kovaa. Liian kovaa. Topi painaa varovasti painoa jalalleen; se ei kestä. Hän kinkkaa hiljaa ovelle ja kurkistaa oven takaa olohuoneeseen. Isä on edelleen nukkumassa sohvalla, hän huomaa. Hän laittaa oven takaisin lukkoon ja istuutuu selkä ovea vasten. Ovi narahtaa äänekkäästi ja Topi säpsähtää. Hän kuuntelee hiljaa... Huoh, isä nukkuu yhä. Topi sukeltaa käsiinsä. Kostea ja suolainen kyynel vierähtää poskelle ja hän alkaa nyyhkyttämään hiljaa. Niin hiljaa, että hän juuri itse kuulee sen. Miksei hänellä voi olla normaalia joulua? Kaikki muut lapset saavat ihania lahjoja ja hehkuttavat sitä, kuinka ihanaa heillä oli joululomalla. Topi voi vain kadehtia heitä. Hänelle joulu on ollut aina vuoden pahin aika. Hänelle joululoma on aina ollut kidutusloma, jota odotetaan pelolla. Hänelle joulunaika merkitsee pelkoa, tuskaa, kipua ja taas pelkoa.
Tänäkin jouluna monet lapset laskevat päiviä - siihen, että joulu loppuu. Tänäkin jouluna monet lapset lukittautuvat huoneeseensa peläten. Tänäkin jouluna monet lapset joutuvat väkivallan kohteeksi. Tekemällä tästä asiasta mahdollisimman julkisen pystymme ehkä jotenkin auttamaan niitä lapsia, joille joulu on kaikkea muuta kuin iloa.
Ja tietenkin, rukoilemalla.
 |
| Härmänmaan paikallislehden pääkirjoitus viime joululta. |
Kommentit
Lähetä kommentti