Uskona vain, uskon avain

Tapahtuneesta on jo muutama kuukausi aikaa, mutta päivitän siitä vasta nyt (2.12.2014). Jos en ole aikaisemmissa blogipäivityksissäni kertonut, niin käyn Tampereella erästä lukiota ja matkustan joka arkipäivä sinne ja takaisin. Käytän tässä sanaa 'matkustaa' siitä syystä, koska asun noin 100 kilometrin päässä lukiostani. Jep, luit oikein. Koulumatkani yhteen suuntaan on n. 1.5 tuntia: 15 minuuttia autolla, 43 minuuttia junalla (jos VR suo) , 5 minuuttia kävellen ja 12 minuuttia bussilla. Olen tunneilta usein myöhässä, mutta opettajat ovat onneksi ymmärtäväisiä suhteeni. Iskäni kanssa matkustan ensimmäiset minuutit, koska hän vie minut autolla asemalle. Yleensä meille tulee aamuisin hyvin kiire, koska tavarani leikkivät aina aamulla kuurupiiloa. Ehkä joku päivä otan todellisesti äitini neuvoista vaarin ja leikin piilosta tavaroideni kanssa jo edellisenä iltana. Olen alkanut sitä harrastamaankin, mutta aina ei vain yksinkertaisesti voi muistaa (tai jaksaa) . Automatkamme...

Sain pari viikkoa sitten mielenkiintoisen rukousvastauksen. Olin koulupäivän jälkeen harjoittelemassa lukiomme tiloissa parin ystäväni kanssa gospelbiisiä "How He Loves Us" . Kappaleen harjoitteleminen oli enemmän ja vähemmän intensiivistä sellistimme jatkuvan sähläyksen ansiosta. Okei, myönnetään, että allekirjoittanut sähläsi varmaan aivan yhtä paljon... Ellei enemmänkin. Kappale ei ehkä edennyt maksimaalisesti, mutta ainakin oli hauskaa. Lopetimme harjoittelun puoli neljän jälkeen, koska minulla lähti juna kotiin kello 16:09 ja lukioltamme on kolme tai neljä kilometriä asemalle. Ystäväni tarjosi ystävällisesti kyytiä asemalle ja suostuin - eipä tarvitse luottaa bussiaikatauluihin! Valuimme auton luokse, hyppäsimme sen kyytiin ja ystäväni käynnisti moottorin. Ajoimme vain 20 metriä, kun auto alkoi hyytyä totaalisesti ja kuskini lausui traagiset sanat: "Eieieieieieiieieieieeiii! Ei oo todellista... Tästä loppu bensa!"  Junasta myöhästyminen oli taattu. Jokainen...

Helsingin Sanomissa on   julkaistu 22.8.2014  Yrjö Raution kirjoittama mielenkiintoisia argumentteja sisältävä kolumni  "Kristittyjen Jumala on pikkumainen ja julma" , jota käsittelen tässä bloggauksessa hieman. Raution asenne kristinuskoa kohtaan välittyy varmaankin aika selvästi otsikon kautta. Rautio kirjoittaa:  "Väitetään, ettei olisi moraalia ilman kristinuskoa. Ihmiskunnan enemmistöllä ei olisi silloin moraalia. Tietenkin on. Kristinusko on saanut aikaan paljon hyvääkin, mutta myös pahaa. Valtaosa kristityistä on rehellisiä kunnon ihmisiä. Eivät kaikki." Ilman Jumalaa ei itse asiassa  kenelläkään ole  minkäänlaista moraalitajua, koska moraalilakia ei voi olla, jos sillä ei ole Luojaa. Ilman Jumalaa ihmisellä ei voi olla mitään käsitystä hyvästä ja pahasta. Jos olemme kehittyneet evoluution tuloksella, me kyllä toimisimme tiettyjen periaatteiden mukaisesti, mutta meillä ei pitäisi olla mitään älyä siitä, onko toimintamme oikein vai väärin. Tark...

"Abortoi se ja yritä uudelleen. On moraalitonta saattaa se maailmaan, jos on mahdollisuus toimia toisin." Näin twiittaa kuuluisa ateistifilosofi ja evoluutiobiologi Richard Dawkins vastauksena erään twitter-käyttäjän eettisiin pohdintoihin, jotka liittyivät Down syndrooman omaaviin lapsiin ja aborttiin. Kommentti sai Dawkinsin ympärille suuren mediamyrskyn ja häntä on verrattu jopa Hitleriin. Milläköhän tavalla Richard Dawkinsin mielestä mahtaa moraaliton teko olla se, että Down-lapsen jättää tappamatta?  Ehkäpä Dawkins ajattelee, että Downin oireyhtymän omaava lapsi - ja myös hänen perheensä - joutuu kärsimään niin paljon elämästä, että siksi lapsi on parempi tappaa.  En taida olla ainoa, joka ei pidä tästä logiikasta. Ensinnäkin tällä ajattelulla jätetään huomiotta eräs tärkeä seikka: vaikka Down-lapsen hoitaminen voi koitua "normaalia" lasta raskaammaksi, useat Down-lapsen vanhemmat ajattelevat, että lapsi on tuonut heille erityistä iloa elämään nimeno...

Jokainen on varmasti kuullut tilanteesta, joka on tällä hetkellä käynnissä Lähi-idässä. Israel ja Gaza on ottanut kovia yhteydenottoja, joissa on kuollut yli tuhat ihmistä. Rukouksiamme vaaditaan tuolle sotatantereelle molemmille osapuolille. Sodassa on aina vain huonoja ja vähemmän huonoja ratkaisuita, ja juuri siksi rukousta vaaditaan. Valtamedia on riemuissaan ja edelleen arvoilleen uskollinen; totuus Lähi-idän tilanteesta on sen mukaan usein hyvin mustavalkoinen. Paha Israel moukaroi Gazaa, tappaa silmittömästi siivileitä vailla myötätuntoa. Ympäri maailmaa on tehty mielenosoituksia sen puolesta, että Israel lopettaisi Gaza -raukan murjomisen. Pariisin esikaupungissa Sarcellesissa on hyökätty synagogien kimppuun ja kolme juutalaista kauppaa on ryöstetty ja poltettu. Belgiassa lääkäri kieltäytyi antamasta hoitoa juutalaiselle potilaalle lopulta sanoen: "Lähettäkää hänet Gazaan muutamaksi tunniksi, silloin hän pääsee eroon kivusta." Samaisessa maassa poliisi on myös jout...

...Hänen nimessään parannetaan sairaita tehdään ihmeitä, herätetään kuolleita. ...Hänen läsnäoloa kaivataan, huudetaan, itketään. ...Hänen rakkaudessaan tehdään jatkuvasti uusia lauluja, maalauksia, ihmisiä. ...Hänen opetuksensa puhuttelevat, itkettävät, naurattavat. ...Hänen rakkautensa loistaa elämässä, silmissä, sydämissä. ...Hänen edessään rikolliset, raiskaajat, murhaajat, valehtelijat, polvistuvat itkien; "Anna anteeksi syntini, teen parannuksen!" ...Häneen ihastutaan, vihastutaan, rakastutaan. ...Hänen puolesta kestetään, taistellaan, kuollaan. ...Hän johdattaa, lohduttaa, kannattaa. ...Hänen nimeään kirotaan, kiitetään, rakastetaan. ...Hänestä kertova kirja on maailman luetuin, tutkituin, varastetuin. ...Hänen luokseen tullaan kolkuttamaan, pyytämään, anomaan. ...Hänestä löydetään usko, toivo, tie, totuus, merkitys, ratkaisu, siunaus, lohdutus, kaipaus, voima, rakkaus, elämä. ...Hänen sydämensä on avoin ...

Rippileirillä isoilu ohi ja väsymys on iso. Riparilaiset olivat... Noh, luovia. Opin, että patjan alle kannattaa katsoa aina ennen nukkumaanmenoa (ilmapallot). Opin myös, että käsidesipullo ja tulitikut eivät saa olla lähellä toisiaan, jos riparilaiset ovat lähettyvillä. Myöskin tikat saattavat aiheuttaa suuria vaaratilanteita (etenkin, jos niillä heitellään toisia). Käytiinpä siinä terveyskeskuksessakin pari kertaa. Pikkuiset konstailivat perinteiseen tyyliin ja väsymys on siitä syystä melko iso. Kaikesta huolimatta nautin rippileiristä paljon. Ryhmä oli erittäin osallistuva ja toimelias, ja kuolemani oli naurun kautta lähempänä kuin tikkojen tai tulen ansiosta. Kävinpä siinä myös erittäin mielenkiintoisia keskusteluja riparilaisten kanssa, joista erityisesti jäi mieleen eräs yöllinen lausahdus ystäväni suusta. Olimme pienen poikajoukkion kanssa juuri keskustelleet kristinuskosta ja siitä, mitä kukin ajattelee siitä, kun eräs pojista lausui näin: "Mun mielestä elämä pitää el...